Työkyvyttömyyden riskit ja kustannukset
Työkyvyttömyyden merkittävin taloudellinen seuraamus on sairastuneen työntekijän tuottavuuden heikkeneminen, olipa hän sitten työssä jatkava tai kokonaan poissa (Martimo & Antti-Poika, 2018, s. 174). Nämä kustannukset vaihtelevat sen mukaan, kuinka paljon tuottavaa työtä jää tekemättä, toteutetaanko se liian myöhään tai syntyykö työnantajalle kustannuksia työpanoksen korvaamisesta ulkopuolisella sijaisella tai muiden työntekijöiden ylitöillä. EK:n (i.a.) mukaan yksi sairaslomapäivä maksaa keskimäärin 370 euroa.
Työkyvyttömyyden riskejä voidaan eritellä yksilön ominaisuuksiin, sairauksiin tai epäterveellisiin elämäntapoihin liittyvinä. Yksilöllisiä tekijöitä voivat olla masennus, ylenpalttinen huoli tai ahdistus, heikko usko paranemiseen, epätietoisuus tulevasta, työkyvyttömyysajatukset, passiiviset selviytymisstrategiat sekä tehottomien hoitojen kierre (Martimo & Antti-Poika 2018, s. 172). Työpaikkaan liittyvinä kirjoittajat mainitsevat työstressin, heikon työtyytyväisyyden, koetut tai todelliset suuret fyysiset vaatimukset työssä, heikot vaikuttamismahdollisuudet, vähäinen sosiaalinen tuki tai toimimattomat suhteet työpaikalla, työjoustojen tai korvaavan työn puute (toipumisen aikana) sekä työnantajan vähäinen yhteydenpito sairauspoissaolon aikana. Muita tekijöitä mainitaan lisäksi taloudelliset ja kompensaatio-ongelmat, keskeisten toimijoiden keskinäiset väärinkäsitykset ja erimielisyydet, prosessin viivästykset (esim. hoitojonot), hyödyttömät työhönpaluun tukitoimenpiteet tai -toimintatavat sekä sosiaalinen eristäytyneisyys ja toimimattomuus (mt).
Työkyvyn tukeminen
Työterveyshuollon vastuulle on lainsäädännössä annettu työkyvyn tuen koordinointi (Uitti & Sauni, 2018, s. 59). Työkyvyn tukemisen perusta luodaan yhteistyössä työpaikan ja työterveyshuollon välillä. Tämä edellyttää tietoa työntekijöiden työ- ja toimintakyvystä, mahdollisista sairauksista, työkyvyn tuen toimintamalleista, kuntoutukseen ohjaamisesta, työterveysyhteistyöstä jne. ja sitä kautta moniammatillista yhteistyötä niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin kanssa (mt). Tätä toteutetaankin lakisääteisessä työterveydenhuollossa.
Uitti ja Sauni. (2018, s. 51) korostavat, että työterveyspainotteisessa sairaanhoidossa lähtökohtana on työkyvyn tukeminen. Tämä edellyttää työntekijöiden ja asiakastyöpaikkojen tarpeiden huomioimista sairaanhoidon järjestelyissä sekä työssä esiintyvien terveyttä kuormittavien ja tukevien tekijöiden ottamista huomioon; arvioidaan sairauksien yhteyttä työhön työlääketieteellisen asiantuntemuksen perusteella ja tuetaan yksilön työ- ja toimintakykyä vaikuttamalla sekä yksilöön että hänen työympäristöönsä ja työyhteisöönsä. Lisäksi tulee huomioida työhön liittyvien sairauksien pahenemisen ja toistumisen estäminen, huomioidaan työn asettamat vaatimukset ja mahdollisuudet hoitoja valittaessa ja työntekijän palatessa töihin sairauden jälkeen. Myös sairaanhoitoon liittyy sekä lyhyen että pitkän aikavälin työkykyarvioiden arviointi perustuen työntekijöiden, työpaikkojen ja työtehtävien tuntemukseen, ja seurataan jatkuvasti työssä suoriutumista. Tämän avulla voidaan aloittaa kuntoutus, hoitoon ohjaus ja muut tukitoimet riittävän aikaisessa vaiheessa.
Työterveyslähtöinen sairaanhoito
Työhön liittyvät sairaudet voivat olla joko työperäisiä, joilla on suora syy-yhteys työhön, tai muista syistä olevia sairauksia, jotka voivat heikentää tai rajoittaa työkykyä, ja joihin työ voi mahdollisesti vaikuttaa pahentavasti (Uitti & Sauni, 2018, s. 52-53). Työperäiset sairaudet voivat olla pääasiallisesti työn aiheuttamia ammattitauteja tai työ voi olla osasyy sairauden syntyyn. Työhön liittyvillä sairauksilla voi olla merkittävä vaikutus työkykyyn. Tässä tilanteessa työterveyshuolto on avainasemassa, sillä se voi tukea työkyvyn ylläpitämistä auttamalla työpaikkaa muokkaamaan työtä niin, että työntekijä kykenee selviytymään siitä sairautensa kanssa. Työterveyslähtöisessä sairaanhoidossa huomioidaan aina mahdollisten sairauksien liittyminen työhön, työyhteisöön tai työympäristöön. Tällöin myös arvioidaan jokaisella kerralla työntekijän työkyky. Jos työntekijä todetaan työkyvyttömäksi, voidaan arvioida työntekijän mahdollisuutta työskennellä jäljellä olevan työkyvyn puitteissa osasairauspäivärahalla, tilapäisten työjärjestelyjen turvin tai korvaavassa työssä (mt).
"Työkykyjohtamisen tilannekuva" -työkalu
Työterveyshuolto toimii usein työkykyä arvioidessaan yritysten ja työntekijöiden odotusten välissä, jolloin tasapainoileminen näiden kahden välillä voi olla haasteellista (Martimo & Antti-Poika, 2018, s. 114). Työterveyslaitos (i.a.) on lanseerannut tänä vuonna suurille ja keskisuurille yrityksille ”Työkykyjohtamisen tilannekuva” -työkalun, jonka avulla voidaan tarkastella työkykyjohtamisen oikeaa suuntaa yrityksessä työntekijöiden työkyvyn tukemisessa (TTL, i.a.). Tilannekuva -työkalu auttaa tunnistamaan ja priorisoimaan työkykyjohtamisen kehittämiskohteita, jonka tueksi työkalu tarjoaa keinokortteja.
Kun työntekijän työkyky heikkenee, voidaan aloittaa varhaisen tuen toimenpiteet, ja jos sairauspoissaolot jatkuvat pitkään, voidaan toteuttaa toimenpiteitä työhön paluun tukemiseksi (Uitti & Sauni, 2018, s. 53). Työntekijällä on oikeus saada tukea työkyvylleen. Työkyvyn varhaisen tukemisen toimenpiteet sovitaan työpaikalla yhteistyössä työnantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon kanssa. Nämä toimenpiteet kuvataan työpaikan työkyvyn tukimallissa, joka on laadittava jokaisella työpaikalla. Lisätietoa varhaisen tuen mallista saa omasta työterveyshuollosta sekä Työterveyslaitoksen sivuilta.
Lähteet:
Elinkeinoelämän Keskusliitto. (i.a.). https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/paivan-sairauspoissaolosta-aiheutuu-tyonantajalle-keskimaarin-370-euron-kustannus/
Sauni, R. & Uitti, J. (2018) Teoksessa Martimo, K-P, Uitti, J. & Antti-Poika, M. (toim.), Työstä terveyttä. Duodecim.
Työterveyslaitos. (i.a.). https://hyvatyo.ttl.fi/mielenterveyden-tyokalupakki/tyokalut/tyokykyjohtamisen-tilannekuva
