Työterveyshuollon historia
Työterveyshuollon historian alkuna voidaan pitää 1800-luvun lopun teollistumista, jolloin tehtaanlääkärit aloittivat toimintansa (Martimo ym., 2018, s. 14). Tuolloin toiminta sisälsi pääasiassa huonosta hygieniasta ja tartuntataudeista johtuvaa sairaanhoitoa. Työterveyshuoltolaki säädettiin sittemmin vuonna 1978, jonka jälkeen työterveyshuollon sisältöä on muokattu vuosien saatossa yhä enemmän työntekijää ja työnantajaa tukevaksi.
Väestörakenne Suomessa on muuttunut siten, että huoltosuhde on selvästi heikentynyt (Ervasti ym., 2022, s.8). Vuonna 2000 Suomessa oli vielä 202 työikäistä henkilöä 100 huollettavaa (alle 15- ja yli 65- vuotiaat) kohti, kun taas vuonna 2020 vastaava luku oli laskenut 161:een. Huoltosuhteen ennustetaan jatkavan heikkenemistään niin, että vuoteen 2050 mennessä Suomessa on enää 143 työikäistä henkilöä 100 huollettavaa kohti. Tämä asettaa uusia haasteita myös työvoiman riittävyydelle, työikäisten työkyvyn ylläpidolle ja työkyvyttömyyden ehkäisylle. Haasteet ovat tulleet selvästi esille sekä yhteiskunnallisella tasolla että työpaikoilla (mt).
Mitä työterveyshuollolla tarkoitetaan ja mihin me sitä tarvitsemme?
Työterveyslaitoksen (TTL, i.a.) mukaan työterveyshuolto tarkoittaa työn ja terveyden välisen suhteen asiantuntijatahoa, joka tiiviissä yhteistyössä työpaikkojen kanssa vastaa henkilöstön työ- ja toimintakyvyn ylläpidosta sekä työturvallisuudesta. Työterveyshuoltoa ohjaa siihen liittyvä lainsäädäntö, kuten työturvallisuuslaki (738/2002) sekä työterveyshuoltolaki (1383/2001).
Tämä käytännössä tarkoittaa, että jo yhdenkin työntekijän työskentely yrityksessä velvoittaa työnantajaa järjestämään työntekijöilleen asianmukaiset työterveyspalvelut. Yrittäjällä ja itsensä työllistävillä on myös mahdollisuus hankkia itselleen työterveyspalvelut. Vuonna 2020 Suomessa kuului 88,6 % työväestöstä työterveyspalvelujen piiriin. Yrittäjistä noin 45 300 oli myös tehnyt sopimuksen työterveyspalveluista (mt).
Työterveyshuollon tavoitteet
Työterveyshuollon tavoitteena on yhdessä työnantajan kanssa tehtävässä yhteistyössä tunnistaa työpaikan työterveystarpeet ja sen pohjalta:
- ennaltaehkäistä työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia
- edistää työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta
- edistää työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran kaikissa vaiheissa
- kehittää työyhteisön toimintaa
Lakisääteiseen työterveyshuoltoon kuuluu työpaikkaselvitys, työterveystarkastukset, tietojen anto, ohjaus ja neuvonta, työkyvyn tukeminen sekä työhön liittyvien sairauksien tai oireiden selvittely. Tämän lisäksi työnantaja voi ostaa työterveyshuoltopalveluja tarjoavalta taholta sairaanhoidon ja työhyvinvoinnin palveluja työntekijöilleen (TTL, i.a.).
Työterveyshuolto on puolueeton asiantuntija, joka arvioi yhteistyössä työnantajan kanssa työterveystarpeet. Lakiin nojaten se tekee ehdotuksia toimenpiteistä työpaikoille, joilla on niihin toimeenpanovalta. Lähtökohtaisesti työterveyshuolto työskentelee yhteistyön, neuvotteluiden ja suositusten keinoin (Martimo ym., 2018, s. 31). Jokaiselle yritykselle nimetään oma työterveystiimi, johon kuuluu työterveyshoitaja, työterveyslääkäri, työfysioterapeutti sekä työpsykologi. Lisäksi tarvittaessa voidaan hyödyntää myös muita alan asiantuntijoita, kuten ravitsemusterapeuttia, sosiaalialan työntekijää, työnäköoptikkoa jne.
Työterveyshuollon vaikutus työhyvinvointiin
Työnantaja maksaa työterveyshuollon toiminnasta aiheutuneet kustannukset. Niihin työnantaja voi hakea korvausta KELAlta, joka jo 60- luvulta lähtien on korvannut työterveyshuollon kustannuksia (Mattila, 2011, s. 167-168). Työterveyshuollon palveluista maksetut kustannukset jaetaan kahteen luokkaan, joista saatava korvaus ennaltaehkäisevästä toiminnasta on yleensä 60 % ja sairaanhoidosta 50% hyväksytyistä kustannuksista (KELA, i.a.). Korvausluokkaan I sisältyvät ennaltaehkäisevän toiminnan ja työntekijöiden työkyvyn ylläpidon kulut, kuten työpaikkaselvitykset, työpaikkakäynnit, terveystarkastukset, toimintasuunnitelman laatiminen, työterveyteen liittyvä neuvonta jne. sekä korvausluokkaan II yleislääkäritasoinen sairaanhoito ja muut terveydenhuollon kulut.
Työ vaikuttaa suuresti elämässämme, jossa terveellinen työympäristö on avainasemassa fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin rinnalla. Työelämässä tänä päivänä panostetaan enemmän kuin koskaan työkykyyn, työhyvinvointiin, työergonomiaan ja työturvallisuuteen. Työterveyshuolto on tässä hyvä kumppani ennaltaehkäisemään sairauksia ja vammoja, tukien samalla työntekijöiden voimavaroja ja työkykyä. Työterveyshuollon tarjoama tuki ja ohjaus auttavat työntekijöitä selviämään työstä aiheutuvista haasteista, mikä puolestaan työhyvinvoinnin ohella edistää tehokkuutta ja tuottavuutta työpaikoilla. Näin myös työterveyshuollon kanssa tehtävä työterveysyhteistyö säästää työnantajan kustannuksia pitkällä aikavälillä.
Lähteet:
Ervasti, J., Kausto, J., Leino-Arjas, P., Turunen, J., Varje, P. & Väänänen, A. (2022). Työkyvyn tuen vaikuttavuus. Tutkimuskatsaus työkyvyn tukitoimien työkyky- ja kustannusvaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:7.
Kansaneläkelaitos, KELA. (i.a.) Työterveyshuollon korvauksen määrä. Haettu 9.3.2024: https://www.kela.fi/tyonantajat-tyoterveyshuolto-korvauksen-maara
Martimo, K-P., Uitti, J. & Antti-Poika, M (toim.). (2018). Työstä terveyttä. Duodecim 2018. 4., uudistettu painos.
Mattila, Yrjö. (2011). Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 116. Kelan tutkimusosasto.
Työterveyshuoltolaki 1383/2001. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383.
Työterveyslaitos. (i.a.) Haettu 8.3.2024: https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/tyoterveyshuolto.
Työturvallisuuslaki 738/2002. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/2002738.
